Löysin tänne vuodatus.nettiin googlailemalla alkoholistien perheiden tukiryhmiä, mutta menetin pian kiinnostukseni ryhmätoimintaan, se kun ei ole ennenkään osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi minun tapauksessani. Olen juuri nyt ehkä hiukan hukassa, väsynyt ja kyynisempi ja silti kornimpi kuin aikoihin. Täytän pian 17, olen itseeni ihan tyytyväinen ja täynnä suuria aikeita ja elämässäni on paljon upeita mahdollisuuksia, joita ehdin tässä lähivuosien aikana punnita. Silti elämäni yksi osio saa tuon kaiken vähän arvottomampaan valoon. Minua ahdistaa ja olen ihan vainoharhainen ja tätä vauhtia minusta tulee pesunkestävä katkera nihilisti ja kenties murhaaja.
   Min pappa on alkoholisti, joka elää vastuuntunnottomassa kieltäymyksessä ja on tehnyt minun elämästäni suuressa määrin täyttä paskaa monen vuoden ajan. Minusta näin väsyneenä saattaa tulla vähän runollinen ja ärsyttävä, mutta hiljaa itsekseni tai vahingossa keskellä julkisia paikkoja usein romahdan myös epätoivoiseen ja säälittävään tilaan. Minun on vaikea ilmaista tunteitani, jotenkin aina vähättelen niitä, mutta kyllä se siitä.
   Musiikki on minun elämäni pelastusköysi, olen siitä riippuvainen. Kuuntelen kaikkea vähän laidasta laitaan, riippuen päivästä ja joskus jumahdan tietynlaisten bändien pariin pitkäksikin aikaa. Yleisesti ottaen kuuntelen kaikkea Sex Pistolsista Björkiin ja siitä oikean alakulman alta kiertäen ihana rockpoppia, esim. Paramorea ja kunnon mäiskintää kuten System of a Downia ja kaikkea pliisua muromusiikkia kuten Missy Higginsiä ja ihanaa iskevää Emily Hainesia ja Metriciä, sekä ranskalaista coverbändiä Nouvelle Vagueta. Olen muusikko, käyn musiikkilukiota ja soitan viulua ja laulan. Oikeastaan rämpyttelen myös ihanaa kliseistä kitaraa, harjoittelen dominanttiseptimisointuja sähköpianolla ja omistan pari nokkahuilua ja triangelin. Kirjoitan biisejä, jotka ovat todella sensuroimattomia ja sen vuoksi heilahtelevat laidasta laitaan laadultaan ja joka soittokerralla niiden sanoma saattaa vaihtua ja melodia nyt ainakin, ne minä improvisoin, koska en halua ottaa näitä juttuja nyt vielä liian tosissani. Sitten kun seuraava syksy koittaa saan vihdoin kaverini takaisin englannista ja meidän bändimme alkaa kukoistaa ja sitten katsastan miten matskuni toimii. Joka tapauksessa suunnitelmani ovat legendaarisen suuria, koska elämä on niin LYHYT ja HAURAS eikä ole mitään ideaa tehdä varmoja valintoja. Sitä paitsi minä olen ihan lahjakas ja voimakastahtoinen ja hyvännäköinen ja karismaattinen (joku jossain repesi). Yleensä ihmisten pitää joko repiä minut auki tai sitten totutella ja avata itsensä, että kemiat pelaavat.
   Tämä blogi on tällainen ympäripyöreä jaarittelu, minä kun menetin suuret pointtini tuon kirjautumisen kanssa sählätessä. Piakkoin luultavasti paljastan enemmän sieluni syvyyksiä ja viime aikaisen tuskani.